Wenla tuli tuttuun tapaansa hurrikaanin voimalla ovesta sisälle ja meillä alkoi kovat hulinat! Matot meni ruttuun ja tavarat putoili ympärillä, tyynyt ja viltit sai kyytiä kun piti vähän höykyttää tasapuolisesti kaikkia... Välillä vähän huilattiin, sitten jatkettiin taas. Saida on meidän poliisi, se yrittää aina tulla väliin rauhottamaan tilannetta, mutta ei sitä oikein kukaan ehdi kuunnella. Lara kiipeää yleensä sohvan selkämykselle tarkkailemaan tilannetta - kunhan on ensin riehunut meidän kanssa hyvän aikaa... ja lopulta sitten pikkutytöt melskaakin keskenään. Sitten syötiin hetki rouhetikkuja, makoiltiin (mut silmät auki, ei me hukata aikaa nukkumiseen), ja sit olikin taas aika järjestää hulinaa. Mutta kerranhan sitä vaan tupla-kaksivuotissynttäreitä vietetään! Sitäpaitsi me juhlittiin kuulemma vähän sitäkin että oltiin eilen niin hienosti silmätarkastuksessa ja Lotan ja Wenlan silmät todettiin hienoiksi, ei mitään etenevää eikä näköä haittaavaa löydöstä.
On Helsingin talvessa ollut kylmiäkin päiviä, ollaan kipastu pikasesti pissalla kun kylmä ällöttää ja ollaan kuljettu erilaisissa takeissa, mutta kivointa on kun voidaan kipittää ihan nakuna eikä viima vaivaa tai sade sapeta! Nyt on ollut inhoja ilmoja aika pitkään, mutta tänään vihdoin päästiin oikein nautiskelemaan nuuskuttelulenkistä. Kun lähdettiin oli vielä ihan valoisaa, vaan kotiinpäin tullessa olikin jo pimeää. Oli niin paljon haisteltavaa, ja taidettiin touhuta vähän niinkuin ei aikoihin oltais remmilenkillä käytykään... Kotona me riehuttiin aamupäivällä, ja sitten pidettiin vähän seisotustreeniä; kesää varten täytyy vähän muistella miten näyttelyssä oikein ollaan.
Oltiin me vähän kurittomiakin aikaisemmin: syötiin salaa mahat täyteen nappuloita. Me kun syödään raakaruokaa niin ei olla totuttu nappulaan muutenkaan ja taisi sitä mennä määrällisestikin aika paljon - joka tapauksessa seuraavana yönä oli pienet pierufestivaalit (ei se oikeastaan meitä häirinnyt, syöksyttiin vaan aina peiton alta pois ja vaihdettiin nukkumapaikkaa kun haju kävi sietämättömäksi), ja tämänpäiväinen pitkä nakulenkki teki vaan hyvää. Illalla syödäänkin sitten hevosenlihaa ja raejuustoa! Wenla tuli meille kylään taas tutulla tyylillään: raaputusta oven takana niin että me kaikki rynnättiin ihmettelemään, ja sitten oven auettua tykinkuulana sisään, kierros olohuoneen ympäri ja takasin eteiseen, me kolme tietysti haukkana perässä. Tiedettiin heti että tästä tulee taas hauskaa!
Käytiin alkuillasta jo ulkona vähän pitemmällä lenkillä koko jengi, saatiin hommat hoidettua ennen rakettien räiskettä. Eipä niitä paukkuja kovin paljon kyllä kuulunutkaan. Meistä sanotaan että me ollaan kovasti lunkia porukkaa, kun meitä nuo paukut ei oikeen kiinnosta mitenkään. Niinpä meillä ilta sujuikin lepposasti telkkaria katsellen, rapsutuksia kerjäillen (kova homma olla kokoajan tassulla lätkimässä kun ei muuten tajuta ettei ole annettu lupaa lopettaa - ja Saidan masu tarvii aina ekstrahuomiorapsuja) ja kauniita unia katsellen. Me otetaan talven lepokausi aika tosissaan, levätään ihan huolella että sitten taas jaksetaan puurtaa kesällä. Ihan hyvä oli vanha vuosi, mutta se on nyt jätetty taakse. Nyt odotellaan ensin Laran ja sitten Lotan ja Wenlan synttäreitä... no, kyl mutsi varmaan sit herättää kun on aika juhlia! |
AuthorAnna, owner of four beautiful and talented basenji girls. Archives
June 2016
Categories |